sunnuntai 19. elokuuta 2012

Viikonloput on parhaita

Lähinnä sen takia, että sillon on muutakin äksöniä, kun vauvan viihdyttämistä yksin kotona. "Äksöni" olis ehkä siinä toisessa elämässä (ennen lasta) tarkoittanut jonkin sortin viihteelle lähtemistä, matkustamista jonnekin tai muuten vaan jotain spesiaalia. Nykyisellään se tarkoittaa miehen, koiran ja vaunujen kanssa yhteistä aamulenkkiä (samalla pohtien mm. sitä miten tälle seksielämälle nyt näin kävi) tai kaupassa käymistä. Olin mä eilen vähän siellä viihteelläkin, kun kaverit piti jonkin sortin bileet. Viihdyin kolme tuntia, mut sen jälkeen oli pakko palata kotiin, vaikka mies vielä soittaessani sanoi, että "ole nyt pitempään". Koska en ymmärrä omaa parastani, niin saavuin kotiin.

Sinänsä oli rentouttava ilta, ettei tässä seurassa paljoa lapsista puhuta. Ne pakolliset "kuinka on menny?" -kysymykset ja niihin vastaaminen on hoidettu parissa minuutissa. Ketään ei meinaan kiinnosta. Jos sulla on lapsia, niin suosittelen siis lämmöllä hommaamaan ystäväseuraa sateenkaarikansasta (no hyh, mikä sana). Noin yleistäen uskoisin, ettei homoseksuaaleja hirveästi kiinnosta jutella mitä "Tanelin" kanssa on puuhattu toissapäivänä, eilen tai tänään. Ja se on siis pelkästään positiivinen asia!

Musta on kyllä kiva jutella vauva-asioistakin, kun tässä ollaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, niin kaikki pitää vaan opetella sieltä kantapään kautta. Vertaistuella on ollut aika hyvä vaikutus omaan jaksamiseen, kun tietää että muillakin on samoja ongelmia. Ei sitä herranjumala kuitenkaan pelkistä paskavaipoista huvita jauhaa, joten on ihan tervettä hakeutua myös sellaisten ihmisten seuraan, joille se aihealue ei ole kaikista luontevin.

Kyllä tässä kotona ollessa pää kuitenkin pehmenee, koska elämä pyörii aika lailla vauvan, sen tarpeiden ja oheistoiminnan yllä. Mulla on ainakin välillä sellainen olo, että jos olen lapsettomien ihmisten seurassa, niin mietin, että mistä hitosta mä oikein puhuisin, kun eihän mulle kuuluu mitään muuta kun tätä?! Enkä ole sen sortin tyyppi, että jauhan vaikka väkisin niistä vauva-asioista, kun tiedän ettei muita kiinnosta. Ei meinaan muakaan kiinnostais.

Olis ehkä aika hankkia se elämä takaisin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti