Koirakin on perheenjäsen

Mulla on ihan hiton huono omatunto. Meidän koiralla on nyt ollu kahden kuukauden sisään kaksi eturauhasentulehdusta (ja suurentuminen...sama asia?) ja yhteensä se on vetäny antibioottia 35 päivän ajan. Viimeisin kuuri loppuu ylihuomenna ja ei näytä menevän tälläkään kertaa ohi. Koira on ollut tosi flegmaattinen ja elämänhalunsa menettäneen oloinen, mutta hetkittäin kuitenkin oma itsensä. Ruokahalu sillä on taivaissa, koska se on nyt saanut 4 hormonipiikkiä, jotka vastaa koiran kirurgista kastroimista, tämä siis vain kemiallisesti (ja sivuoireena siis saattaa olla ruokahalun kasvu). Ruokaa sille ei kuitenkaan voi antaa yhtään enempää kun normaalisti, koska sen energiantarvekin pienenee piikkien myötä. Tuloksena on siis haamuna seuraava koira, joka toljottaa, että onko joku menossa jääkaapille lähiaikoina. Tätä ennen se ei ole harrastanut kerjäämistä.

Tänään sillä on ultraääni, jossa tutkitaan ettei sillä ole rakon tai eturauhasen tietämillä mitään muuta ylimääräistä. Jos ei ole, niin mulla ei ole paljoa vaihtoehtoja, varmaan se pitää sitten leikata eli pallit pois, ettei tuo eturauhanen taas kasva. Se, miksi mulla on huono omatunto johtuu siitä, että mietin, että voiko tää jotenkin johtua vauvasta. Meillä oli niin raskas alku, että koira jäi aikalailla heitteille huomion suhteen, ja tuli sille varmaan pari kertaa ärähdettyäkin, kun itse oli niin väsynyt. Nyt oon koittanut ottaa takaisin ja tehdä yhdessä sen kanssa juttuja, mutta se on ihan maansa myyny.

Koira on aina ollut vähän niinkun "mun koira" eli ei olis sinänsä ihme juttu, vaikka se olis ottanut nokkiinsa tästä hommasta. Toisaalta toivon, että sieltä löytyis ultrauksen jälkeen jotain, koska en mielelläni kastrois sitä. Mut sit taas pelkään, et mitä sieltä löytyy. Toivottavasti ei mitään vakavaa. Mä en ymmärrä ihmisiä, joille koira on vaan eläin. Ajatellaan, että jos edellinen kuolee, niin ainahan sitä voi ottaa uuden. Mulle koira on perheenjäsen ja sellaisenaan rakas, kuten muutkin perheenjäsenet. Kumpa sille vois selittää, että tää on vaan väliaikaista, kohta toi nappula kasvaa ja sit me voidaan taas enempi tehdä yhdessä juttuja.

"Nii varmaan, kunhan puhut..."