Näin se jatkuu. Ismo Alangon kappale.
Kirjoitin raskausaikana toista blogia, jota voisi kai odotusblogiksi kutsua, koska oli aikamoinen tarve kirjoittaa odotusajasta ylös jonnekin. Näin jälkeenpäin ajatellen aika hyvä juttu, koska tuntuu olevan aika arvokasta säästää nuo ajatukset ja mietteet tulevaan. On meinaan aivot nollaantuneet aika huolella tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Ehkä muisti vielä joskus palaa, mutta jos ei, niin onpa todisteet tallella.
Ehkä tämä on se päällimmäinen asia, jonka takia päätin kuitenkin aloittaa uuden blogin. On mukava kirjoittaa ylös johonkin ajatuksia, jos sellaisia tulee. Aina ei jaksa tai halua soittaa kaverille, joskus on mukava pohtia ihan itsekseen ja toistaalta tietää, että joku ehkä lukee. Ei silläkään niin väliä sinänsä ole, mutta kunhan johonkin tulee kirjoitettua ajatuksia ylös.
Tän hetkinen elämäntilanne on aika stabiili joka tavalla. Joku voisi sanoa, että tylsä. Tavallaan onkin, mutta nautin kyllä ainakin toistaiseksi tästä "olemisesta kotona" pojan kanssa. Pojan kanssa, jolla on ikää tällä hetkellä vähän yli 3 kk. Oli vähän raskas alku, joten kaikki tämä tuleva on vaan plussaa. Ihanaa kun on rauhallista ja saa hetken vaikka istua, niin kun nyt.
Ehkä tää kirjoittelu tulee olemaan samanlaista haahuilua, kun aikaisemmassakin blogissa, jota nyt en tänne linkitä. Katotaan miten tämä muotoutuu. Kai tän voisi listata vauvablogiksi, mutta jätän itselleni takaoven auki, jotta voin kirjoittaa jostain muustakin, jos tulee asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti