Johan tässä lumpsahti enemmän, kun pari päivää eteenpäin. Mun äiti oli käymässä meillä ja viipyi pari yötä. Sitä ei aina osaa edes ajatella, kuinka kiitollinen pitää olla vanhemmista, jotka auttaa, koska kaikilla ei sellaista mahdollisuutta ole. Mun vanhemmat asuu n. 100 km päässä meistä, mutta silti ne on aina valmiita auttamaan. Miehen vanhemmat asuu vielä kauempana ja nekin kyllä auttaa, kun pyydetään. Itse en koe niitä vaan niin läheisiksi, että voisin esim. kuvitella, että hengaisin sen äitin kanssa.
No, koska mun äiti oli hoitamassa poikaa, niin mä sain vähän vapaa-aikaa. Kävin hieronnassa (aah) ja hengailin lastentarvikkeiden kirpputorilla haalimassa tavaraa. Ois varmaan pitäny tehdä jotain, jossa ei ajattelis ollenkaan lasta, mutta musta on kiva kierrellä tuolla. Tulin kotiin kahden muovikassin kanssa, jossa toisessa oli vaan leluja. MUTTA ostin niitä kyllä siskon lapsellekin ja meidän koiralle :D Se rakastaa kaikkia kiliseviä juttuja ja on tietysti ihan masentunu, kun lapsella on kaikkia kivoja leluja ja sillä vaan tavallisia pehmoleluja. Illalla käytiin vielä yhdessä saunassa miehen kanssa, koska normaalisti se on mahdotonta. Meidän natiainen kun ei nuku ollenkaan pitempiä päikkäreitä (yleensä max. 45min) eikä varsinkaan illemmalla.
Että on se kiva, että on hyvät välit vanhempiinsa. Kaiken kukkuraks, se tietysti laittoi mulle ruokaa ja päästi koiran kanssa kahdestaan lenkille. Vaikka vauvan kanssa onkin mukavaa, niin on se silti aika ihanaa olla välillä ilman sitäkin. Ei tarvitse koko ajan olla kärppänä vaan voi keskittyä ihan muuhun. Niin, että kiitos äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti