Niistä on tämä viikonloppu lähinnä koostunut. Omenoita on tullut viimeeks anopilta kassillinen, keittelin ne tossa soseeksi, sillä aikaa kun mies vahti lasta. Ajattelin jossain vaiheessa testata mitä S tuosta omenasoseesta meinaa. Mies teki kuusipäiväisen työviikon ja ensi viikolla olisi tiedossa samanmoinen. Seuraavan maanantain se ottaa vapaaksi ja sillon meillä onkin neuvola ja viiden kuukauden rokotus tiedossa. Ei se tuon neuvolan takia vapaaksi päivää ota, mutta sattuipa samalle päivälle. Sopii mulle....vähän traumatisoiduin siinä kolmen kuukauden piikkirupeamastakin, mutta mietin just, että ehkä mä silti haluan itse pitää sitä lasta ja lohduttaa sen jälkeen, kun kattoa vierestä. Mut kattoo nyt.
Sitä kyllä mietin, kun meidän piti ainakin allekirjoittaa joku paperi, että hyväksyn rokotusohjelman, niin voiko yksittäisistä piikeistä kieltäytyä? Nyt kun juttelin yhden toisen äidin kanssa, niin katoin itsekin että tuohon kuuluu siis vuosittain myös influenssapiikki....en nyt ihan tajua? Eikö flunssia kuulukaan enää sairastaa vaan niitäkin varten on piikit olemassa? En oo paneutunut tähän asiaan, joten sikäli en osaa ottaa kantaa, että onko ne nykyajan flunssat kovinkin kuolemaksi. Maalaisjärki vaan sanoo, että vois ihan hyvä saada sitä immuniteettia ihan sairastamallakin. Pitää ottaa puheeks neuvolassa.
Tuntuu, että tässä on aika paljon tapahtunut kehitystä S:n suunnalla. Yöunet on menneet huonommaksi, en tiedä onko yhteydessä uuden oppimiseen. Illalla mennään kyllä nukkumaan, mutta puolen tunnin tai tunnin päästä kiekastaan sängystä. Joskus auttaa tutti, mutta yleensä pitää ottaa hetkeksi ylös ja sitten uusi yritys. En mä oikeen uskalla mennä edes nukkumaan ennen kun tää on tapahtunut, koska se on tehnyt sen nyt ainakin viikon ajan joka ilta. Yöllä herätään nyt yleensä myös kolme kertaa, aikaisemman kahden sijaan. Missä vaiheessa ne unet sitten paranee? Jotenkin mulla oli sellainen usko, että se on se alku, joka on hankalaa, mutta sit uni paranee. Tää tuntuu menevän vähän toisinpäin nyt. No, toivottavasti ois vaan joku vaihe. Tai nii....kohtahan ne hampaat tulee sit. Ei tässä auta paljon kauhistella, otetaan mitä tuleman pitää ja nukutaan sit haudassa.
Onneksi S on nyt viihtynyt paremmin vaunuissa ja onkin nukahtanut niihin lähes joka kerta. Kätevää kun voi käydä päivällä kaupassa sen kanssa. Ehkä ne himokalliit vaunut ei olleetkaan niin turha ostos... On niitä ainakin kevyt työntää koiran kanssa. Sekin on oppinut oikeen nätisti kulkemaan vieressä. Eipä tässä sen ihmeempiä. Huomenna ois tiedossa kahvittelureissu, tiistaina syömistä (jes, mulle tehdään ruokaa) ja loppuviikko onkin auki. Pitää kattoa jos keksis vielä jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti