Koira lähti. Mutta onneks vaan maalle hoitoon puoleksitoista viikoksi. Vaikka se on aina tietynlainen helpotus sekä sille, että meille, niin silti tää kämppä tuntuu aina yhtä tyhjältä. Onhan sekin mun pieni poikani, vaikka vähän karvaisempi onkin. Me lähdetään pääsiäiseksi miehen kotiseudulle eikä koira mahdu tuohon pieneen Yarikseen mukaan. Tai mahtuu, mutta kolmen tunnin ajomatka on aika tuskaa, kun kökitään kolmestaan siellä takapenkillä (mä, S ja koira). Vaunut pitää meinaan purkaa osiin ja ratasosa menee etupenkille. Oishan se oma auto ihan kiva joo, mutta ei voi hankkia niin kauan kun mä oon hoitovapaalla. Tää on siis eräänlainen laina-auto, jota saa tarvittaessa. Ihan kiva muuten, paitsi
saisi olla farmari. Pitää kyllä olla kiitollinen edes jonkinlaisesta auto-mahdollisuudesta.
Mun isäni haki koiran tänä aamuna. Vähän mun ikävääni helpottaa se, että se lähtee tosi mielellään mukaan. Tiedän, että se saa siellä jakamatonta huomiota ja kunnon lenkkejä maalla. Ei mitään hihnakävelyä kaupungissa. Tää on vaan tää mun itsekäs olotila, että haluis että se koira on kainalossa illalla kun menen nukkumaan. Oon kuitenkin suurimman osan ajasta järki-ihminen, joten hyvä mieli mulla on sen puolesta. Saa sekin vähän lomaa tästä härdellistä.
Joko mennään?
Varmasti on ikävä.. Olis mullakin jos Nasu olis noin kauan poissa (kesällä meillä onkin edessä viikon ero) :( Tosi kiva, että se lähtee kuitenkin mielellään, varmasti vähän helpottaa :)
VastaaPoistaJoo, mä vähän luulen, että tää meidän kuoma kävis siellä hoidossa useamminkin, jos vaan pääsis. Mun äiti meinaan tekee sille siellä mm. aina puuhellassa haudutettua karjalanpaistia. Ai miten niin lellitty....
VastaaPoistaOi nam! Mutta saahan sitä isovanhemmat nyt vähän lelliä ;)
Poista