Hmh

Kuukausi taas meni. Johonkin, en tiedä kyllä mihin. Mutta eipä tässä välissä kai mitään kovin dramaattista ole tapahtunut. Noro kävi kylässä sekä äitillä, että pojalla. Isukki onneksi säästyi, niin sai hoitaa huushollia. S kasvaa kun mikäkin pajunoksa tai siltä musta ainakin tuntuu. Hampaitakin tulee sitä tahtia, ettei meinaa perässä pysyä. Ylähampaat on molemmat puhjenneet ja vielä muutaman päivän sisällä. Ajattelin, että siinä menisi kauemmin ottaen huomioon kuinka kauan se tuota ensimmäistä alahammasta teki. Toivottavasti kaikkien hampaiden tulo ei ole yhtä tuskaa. Yhden päivän S huusi kun pieni porsas, pakko oli antaa maksimi annokset kipulääkettä. Seuraavana päivänä se hammas olikin sit puhjennut. Miten tääkin on tehty näin vaikeeksi? Kaikki pitää synnyttää työllä ja tuskalla.

Synnytyksestä puheenollen, kaveri sai pienen tyttövauvan. Kävin katsomassa sitä pari päivää sitten. En kyllä muista, että S olisi ollut yhtä pieni, vaikka samoissa kiloissa suunnilleen olivat. Sen pääkin oli nyrkin kokoinen. Aika nostalgista katsoa vierestä noita ensi hetkiä. Aika todellakin kultaa muistot, koska ei meillä ihan noin rauhallista ollut, mutta ne tunteet tai henkinen tila, joka sen lapsen saatua vallitsee oli varmaan aika samanlaisia. Tai siis jos suoraan sanotaan, niin hormoonipöllyt. "Henkinen tila" kuulostaakin vähän liian hienolta ;)

Nyt kun S kasvaa, niin on ensi kertoja tullut sellainen olo, että hei, mä voisin jotenkin jatkaa siitä mihin jäin ennen S:n syntymää. Mä siis todellakin olen alkanut kaipaamaan myös sellaisia omia juttuja, jotka ei liity lapseen ollenkaan. Musta on edelleen ihan jees olla kotona pojan kanssa, mutta sen lisäksi on tullut jotenkin tarve lähteä täältä neljän seinän sisältä pois. Ihan vaikka lapsen kanssakin siis. Oon ehkä sitä sorttia, että jumittaudun siihen, joka on helpointa, koska en tykkää epävarmuuden tunteesta tai stressistä. Nyt oon kyllä ajatellu, että kun kevät ja kesä tulee, niin mehän lähdetään liikenteeseen. Mennään Espalle syömään viinirypäleitä ja kattoon turisteja. Sopii muistuttaa, jos en oo heinäkuuhun mennessä raportoinu kyseisestä toiminnasta ;)

Kävin katsomassa sitä kaverin vauvaa S:n kanssa pari päivää sitten. Ne asuu aika Helsingin keskustan tuntumassa, joten me päräytettiin sinne bussilla ja käveltiin keskustasta se puolitoista kilometriä niille. Tuli heti voittajafiilis, kun sain perseeni ylös ja ulos. S oli nätisti bussissa koko meno-paluun ja nukkuikin välissä. Nou hätä siis. En tiedä mikä kammo mulle jäi tuosta alusta, edelleen tuntuu että on henkisesti hankala lähteä julkisille paikoille, vaikka tiedän, että S on yleensä tosi kiltisti eikä mua edes se pelota, että se alkais raivoamaan.

Oon kyllä ollut aika aktiivinen tällä viikolla. Eilen kävin kaverin luona Lohjalla autolla kaksin S:n kanssa. Oli onnistunut matka. Jotenkin sitä on ihan eri fiilis, kun tekee oikeasti asioita. Ei edes väsyttänyt illalla kun tulin takas, koska oli vaan niin kiva poistua kotoa. Paljon väsähtäneempi olo on, jos oot koko päivän vaan kotona lapsen kanssa etkä käy ollenkaan esim. ulkona.

Huomenna aion rentoutua siskon kanssa ilman lapsia keskustassa. Suunnitelmissa on syödä (hitaasti ja rauhallisesti ilman keskeytyksiä), kahvitella ja käydä vähän kaupoissa ja kirppareilla. Hitto vie, kuinka kivaa! Ensi kuussa mennään siskon kanssa käymään Tallinnassa ja toukokuussa on vielä pippalot kavereiden kesken. Nämäkin siis ilman lapsia.

Kevät ja siideri. Kuuluhan ne yhteen, vaikka äiti olisikin. Tai ainakin mä haaveilen siitä terassisiideristä välillä. Jos kerran edes pääsis, niin sekin olis jo aika hyvin. Eikä se sitä paitsi missään tuntuis, jos hirveän useasti joisis. Tuntuu, että heti pitää alkaa selittelemään, jos sanoo, että siideri maistuis. Tulee heti sellainen huono mutsi -fiilis. Onneks mun kaveripiirissä ei oo mitään pro-mammoja, jotka pätee hiekkalaatikon reunalla, kuinka kaikki uhrataan lapsen hyväksi.

Miehen isäkuukausi alkaa 15.4, joten onhan siinä aikaa nauttia yksinolosta, kun isukki saa luoda sidettä lapseensa oikeen urakalla ;) Tää äiti lähtee sit vähän rimpsalle.

Todistusaineistoa kasvamisesta: siinä hää ny nököttää.