Niin se aika vaan menee ja täälläkin tuli tammikuun 8. jo 8 kuukautta ikää pikkumiehellä mittariin. Aika mies se on jo. Musta alkaa kohta tuntua, että ei oo enää mitään vauvaa. Tästäkö se alkaa sit se uusi vauvakuume, kun tajuaa, että lapsi on kasvanut isoksi ja painelee menemään eikä tarvikaan enää äitiä enää niin paljon. Toi tyyppi ainakin vetelee pitkin kämppää sellainen hullunkiilto silmissä välillä, että kontatessakin meni jalat sekaisin ja se kaatui naamalleen maahan. No, sillon äitiä vähän tarvittiin.
Yksi tällainen päivä taas kun sillä on joku energiabuusti päällä, niin se veteli suoraan omaan huoneeseensa, kiipesi kitaralaukun päälle ja meni hakkaan patteria. Mitä häirikkönuorta mä oikeen kasvatan? Siellä se kiikkui ja oli just lentämässä sieltä laukun päältä alas ennen kun sain kopin. En edes tienny, että se osaa kiivetä. Vessa on aika kielletty alue, mutta niin se vaan paineli yks kaks eteiseen, tunki pienet tahmaiset näppinsä oven väliin ja avas sen. Mulla on nyt kyllä vakaa tunne, että se puuhailee täällä öisinkin jotain, kun muut nukkuu vai unissaanko se noita harjoittelee?
Yöimetykset on aika lailla historiaa. Lopetin ne lähes seinään ja hyssyttelin sen vaan uneen. Nopeasti se hoksasi, että jaahas, ei oo hanat auki enää öisin. Samantien parani yöunet. Seisomaharjoitteita tehdään toki sängyssä öisin ja varsinkin aamuyöllä, mutta monta kertaa menee niin, että S herää vasta ekan kerran neljän-viiden aikaan, jollon käyn laskemassa sen takaisin vaakatasoon. Tänään on taas joku omituinen päivä, koska se nukkuu edelleen ja kello on jo puoli kymmenen (meni illalla puol ysi nukkuun). Kahdeksalta se mukamas heräs, jolloin imetin sen, mutta se oli ihan kun märkä rätti, joten vein sen takas sänkyyn ja menin keittään sille aamupuuroa. No, sinnehän se nukahti. Ehkä hyvä niin, koska ulkona on yli 18 astetta pakkasta, joten vedelköön sit aamu-unet tähän yöunien jatkoks :D Sopii mulle. Paremmin kun hyvin.
Neuvolassakaan ei ollut mitään erityistä. Solakka poika tuo on, mutta ei ole paino tippunut enempää käyriltä (käyrät...ah, nuo ihanaiset). Eipä se kai ihmekään ole, kun se on tuommoinen vauhtiveikko, että koko ajan pitää jotain tohottaa. Syödä sais kyllä vähän paremmin. Se tuppaa välillä olemaan sellaista tahtojen taistoa. Nyt pitäis ruveta alkaa antamaan sille sormiruokaakin, mutta oon jotenkin huono keksimään, että mikä ois sellaista mistä se tykkää ja toiseks pelkään kyllä, että se tukehtuu, kun se vaan haukkaa jonkun jättiläispalan baananista ja imeskelee sitä. Ei todellakaan pureskele. Hampaita ei tosin ole vieläkään. Yksi on ehkä tulossa, mutta se on tehnyt tuloa jo jonkin aikaa...
Niin, että elossa ollaan ja kyllä se kasvaakin. Katsokaa vaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti