Pisti miettimään

Kaverin Facebook-päivityksessä oli tänään maininta tästä ilmeisesti puhetta herättäneestä Pamela Druckermanin kirjasta "Kuinka kasvattaa bébé?". En oo lukenut kyseistä kirjaa vielä, suomennos on ilmeisesti tullut vasta juuri kauppoihin, jos oikein ymmärsin? Herätti silti mielenkiinnon ihan tuon kyseisen Facebook päivityksen perusteella, joka jo herätti keskustelua. Tutkin aihetta vähän lähemmin netin kautta ja siskon kanssakin siitä puhuin. Hesarissa oli ilmeisesti ollut siitä taannoin joku artikkeli. Näin jalat maassa -tyyppinä, jonka elämään toivottavasti mahtuu jonain päivänä jotain muutakin lapset innostuin tosta aika paljon. Siis lähinnä siitä ajatuslähtökohdasta, että aikuisilla ihmisillä on oikeus elämään lasten jälkeenkin. Ettei aikuiset ole lastensa palvelijoita vaan lasten on myös toteltava ja kunnioitettava aikuisia. Tämähän tulee aika selkeästi esille just jossain vierasilla. Lapset mekastaa ja keskeyttää aikuisten jutustelun tämän tästäkin, koska ne haluaa olla huomion keskipisteenä. Ilmeisesti tästäkin aiheesta kirjassa oli ollut jotain juttua.

Siskoni kanssa puhuttani tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että karkeasti katsottuna koiran ja lapsen kasvatuksessa on paljon yhtäläisyyksiä. Mun ongelmani on vain se, että puhun kyllä koirien kieltä, mutta en lasten enkä varsinkaan vauvojen. Tiedostan kyllä ihan jo tän vertaistukipuhelun perusteella, että oon tehnyt siinä virheen, että reagoin S:n jokaiseen änähdykseen ihan liian nopeasti. Ihan testimielessä tänään, kun nukutin sen päiväunille (tuottaa yleensä tuskaa...), vein sen yksin pinnasänkyyn, kun katsoin, että kaveri alkaa olemaan siinä kunnossa, että uni vois tehdä terää. Pistin sinne, laitoin tutin suuhun ja sanoin hyvää yötä. Vastalause kuului hyvin nopeasti, mutta menin rauhallisesti takaisin (en puhunut enää mitään), laitoin tutin uudestaan suuhun, silitin pari kertaa päätä ja menin uudestaan pois. Tämän tein pari kertaa ja kappas, kaveri nukahti. Ehkä tätä vois alkaa kokeileen noihin turhiin yöheräämisiinkin...

Mussa heräsi just toivonkipinä, että jospa nämä viisi kertaa yössä herätykset saisikin vähennettyä takaisin siihen kahteen....ja joku kaunis päivä se nukkuis koko yön putkeen.

Mitenkään asiaan liittymättä vielä oheinen video. Näinkö sitä sormiruokailua opetellaan? Narskuti-narsk.