Putte possun nimipäivä

Mulle jää välillä joku biisi soimaan päähän ja tällä hetkellä se on tuo edellä mainittu. Ennen jäi joku radiohitti, tätä nykyä lastenlaulut. Tähän on siis tultu. En mä edes kuuntele lastenlauluja mistään, mutta välillä kun pitää viihdyttää poikaa, niin sitä kaivelee omia homeisia muistikerroksia ja tuo tuli sieltä esiin. Sitä on sit hoilattu ja yritetty syöttää samalla kaurapuuroa aamulla. Hyvin tuloksin, joten laulaminen kannattaa.

Kiinteiden syöttämisen myötä myös kakka-asiat on tulleet taas ajankohtaiseksi. Tämä äitien lempiaihe. Meillä on vähän ummetusta tai ainakin sitä pökälettä tingataan välillä naama punaisena. Just sellaisia jäniksenpapanoita mitkä voi tiputtaa suoraan pönttöön. Oon yrittänyt syöttää S:lle luumusosetta ja juottaa vähän vettäkin. Luumusose menee alas kyllä, mutta kun tarjoon sille vettä, niin se tyyppi vaan tuumaa, et mitä hittoa, ootsä tosissas? Jostain luin, että vihannessoseet auttais kuitujen puolesta vatsaa toimimaan, luumu ja vesi, mutta onkohan näitä muita? Apteekista saa kuulemma jotain mallasuutetta, mutta en oo vielä lähtenyt sille linjalle.

Innostuin ehkä vähän liikaa näistä kiinteistä, kun poika söi (huom. imperfekti) hyvällä ruokahalulla ja me syötiinkiin neljä kertaa päivässä jotain kiinteetä. Aamulla ja illalla vähän puuroa, yksi kasvisateria ja lisäks jotain hedelmäsosetta jossain välissä. Nyt piti ottaa vähän takaisinpäin, kun tais tulla liian iso annos kerralla ja toisekseen kaveri ei syö enää niin mielellään, kun se taitaa tajuta yhteyden eli ruoka = ummetus.

Kaurapuuroa oon silti antanut sekä aamulla että illalla, mutta pienemmän annoksen ja päivällä lisäksi jotain vihannesta vähän. Hedelmät on toistaiseksi jätetty pois. On se ehkä nyt vähän parempi, ei oo ainakaan nyt hirveästi ähistelly. Papanoi se edelleen, mutta ne näyttää tulevan hyvin ulos.

Se niistä paskajutuista ja itseasiassa muistakin. Pitää mennä nukuttaan kaveria.

Veljekset leikkii keskenään. Koira tuo palloa S:lle, kun luulee, että se raukka osaa heittää sen.

Hyvin nukutun yön jälkeen maailmakin näyttää paremmalta

Ja sen kunniaks aurinko möllöttää taivaalta täydeltä teholta. Aina tällasina sunnuntai-päivinä mietin, että voi hitto, jos ois krapula :D Kyllä meinaan harmittais. Mies otti taas yhden syötön viime yönä, joten mä sain nukkua neljään asti aamulla heräämättä. Eilisen päivän olin siskon kanssa Helsingissä. Käytiin elokuvissa (Hypnotisoija, oli ihan hyvä, vaikka sitä lehdissä on haukuttukin. Oli tarpeeks jännä kuitenkin tämmöselle homehtuneelle kotiäitille), syömässä ja vähän kierreltiin kaupoissa. Pojat olivat keskenään kotona sen ajan. Hyvin oli kuulemma mennyt. Taidan lähteä siis lietsuun toistekin :)

Tekee kyllä aika hyvää pääkopalle päästä välillä pois, vaikkei olis sellainen olo edes, että tarttis päästä. Asemalla, kun odotin bussia niin ajatus siitä, että kotona odotti tuommoinen ihana pikkumies tuntui edelleen tosi hyvältä ja jotenkin uudelta. Johtuu varmaan siitä, etten oo niin paljoa ollut pois kotoa vielä.

Pojjaat vahdissa

Ens viikolla miehellä onkin sit neljän päivän Köpiksen reissu. Pari päivää ollaan itsekseen täällä ja pariks päiväks mun äiti tulee taas vierailulle. Kiva juttu. Mies on silti alkuviikon vapaalla, joten taidan käyttää tilaisuuden hyväks ja tehdä jotain yksin. Sellaiset "tosi kivat" jutut on varattu jo ens viikolle, kun hammaslääkäri ja suuhygienisti. No ei siinä mitään, mulla ei ollut yhtään reikää (maailman suurin ihme!), kun viime viikolla kävin, mutta se hioo jotain takahampaita tms.

Viime viikolla oli myös S viiden kuukauden neuvola. Piikit tuli taas molempii reisiin ja huuto oli kova. Mies sai tällä kertaa kunnian pidellä sitä, kun sillä oli vapaapäivä töistä. Nopeammin S tokeni kuitenkin kun viime kerralla, joten ei tainnu olla niin kammottava juttu enää. Influnessarokotteesta ei ollut mitään juttua enkä kysynytkään onko sellainen tulossa. Terkkari vaan sanoi, että vuoden ikäisenä on sit seuraavat piikit. Jos se tulis puheeks, niin en mä sitä kyllä antais sille ainakaan vielä. Taas oli jossain iltapäivälehdessä juttu, että influnessarokote aiheuttaa narkolepsiaa lapsille. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta on noista tietynlainen kammo jäänyt mieleen...

Strategiset mitat oli jotakuinkin seuraavat: Paino 7445 g ja Pituus 67,5 cm. En oo paljon kiinteitä vielä antanut, vaikka jotenkin tuli sellainen käsitys taas, että nyt pitäis jo alkaa antamaan reilummin. Että olis selkeästi esim. 4 kertaa päivässä ruoka-aika. Sanoin vaan, että haluan imettää sinne kuuteen kuukauteen asti. Miks tällaiset suositukset on, jos edes neuvolat ei kannusta niihin? Kyllä se ehtii ruokaa pistää napaansa senkin jälkeen, turha sitä nyt on kiirehtiä, kun mitat on kuitenkin ihan normaalit. On me kyllä maisteltu jo useampia tuotteita kuten perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, bataattia, mangoa ja banaania vähän.

Täytyis alkaa vähän suunnittelemaan tuota ruokailua kuitenkin jo ja ostaa niitä jääpalarasioita ym., että saa soseet pakkaseen. Yritin metsästää eilen kaupungilta noita muotteja, mutta hitto vie, en maksa niistä kahdeksaa euroa, kun Ikeasta saa eurolla! Miten sinne Ikeaan sit pääsis, niin se on toinen juttu. Jos jollain on vinkkiä mistä muualta saa kohtuuhintaan, niin otetaan vastaan. Kävin eilen läpi mm. Tarjoustalon, Clas Ohlsonin ja Anttilan. Vesiperä kaikista. Prismassakin maksaa netin mukaan viisi euroa muotti, niin ei hirveesti innosta. Täytyy jatkaa metsästystä.

Seuraavaks metsästän itselleni teetä.

Pisti miettimään

Kaverin Facebook-päivityksessä oli tänään maininta tästä ilmeisesti puhetta herättäneestä Pamela Druckermanin kirjasta "Kuinka kasvattaa bébé?". En oo lukenut kyseistä kirjaa vielä, suomennos on ilmeisesti tullut vasta juuri kauppoihin, jos oikein ymmärsin? Herätti silti mielenkiinnon ihan tuon kyseisen Facebook päivityksen perusteella, joka jo herätti keskustelua. Tutkin aihetta vähän lähemmin netin kautta ja siskon kanssakin siitä puhuin. Hesarissa oli ilmeisesti ollut siitä taannoin joku artikkeli. Näin jalat maassa -tyyppinä, jonka elämään toivottavasti mahtuu jonain päivänä jotain muutakin lapset innostuin tosta aika paljon. Siis lähinnä siitä ajatuslähtökohdasta, että aikuisilla ihmisillä on oikeus elämään lasten jälkeenkin. Ettei aikuiset ole lastensa palvelijoita vaan lasten on myös toteltava ja kunnioitettava aikuisia. Tämähän tulee aika selkeästi esille just jossain vierasilla. Lapset mekastaa ja keskeyttää aikuisten jutustelun tämän tästäkin, koska ne haluaa olla huomion keskipisteenä. Ilmeisesti tästäkin aiheesta kirjassa oli ollut jotain juttua.

Siskoni kanssa puhuttani tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että karkeasti katsottuna koiran ja lapsen kasvatuksessa on paljon yhtäläisyyksiä. Mun ongelmani on vain se, että puhun kyllä koirien kieltä, mutta en lasten enkä varsinkaan vauvojen. Tiedostan kyllä ihan jo tän vertaistukipuhelun perusteella, että oon tehnyt siinä virheen, että reagoin S:n jokaiseen änähdykseen ihan liian nopeasti. Ihan testimielessä tänään, kun nukutin sen päiväunille (tuottaa yleensä tuskaa...), vein sen yksin pinnasänkyyn, kun katsoin, että kaveri alkaa olemaan siinä kunnossa, että uni vois tehdä terää. Pistin sinne, laitoin tutin suuhun ja sanoin hyvää yötä. Vastalause kuului hyvin nopeasti, mutta menin rauhallisesti takaisin (en puhunut enää mitään), laitoin tutin uudestaan suuhun, silitin pari kertaa päätä ja menin uudestaan pois. Tämän tein pari kertaa ja kappas, kaveri nukahti. Ehkä tätä vois alkaa kokeileen noihin turhiin yöheräämisiinkin...

Mussa heräsi just toivonkipinä, että jospa nämä viisi kertaa yössä herätykset saisikin vähennettyä takaisin siihen kahteen....ja joku kaunis päivä se nukkuis koko yön putkeen.

Mitenkään asiaan liittymättä vielä oheinen video. Näinkö sitä sormiruokailua opetellaan? Narskuti-narsk.

Bussimatka...check!

No nyt se kummitus on suoritettu, meinaan bussimatka yhden vaihdon kera. Kävin eilen kylässä sivistyksen parissa Espoossa ja täältä perämetsästä piti tietysti matkustaa sinne kahdella bussilla. S nukahti molemmisa päissä ennen kun päästiin bussiin sisään, joten sikäli ei ongelmaa. Kotiinpäin tullessa piti tosin kaivaa tissi esille vielä bussipysäkillä, kun tyyppi ei suostunut rauhoittuun ilman sitä. Ei sillä nälkä ollut, kun ei se mitään syönyt, mutta kunhan halus nällyttää. Kumma juttu tuokin vauvoissa, että pitää raivota kun on väsynyt. Ekan kerran kun sitä nahkaläppää tarjoaa, niin ei todellakaan suostuta ottamaan, mutta loppujen lopuks se on kuitenkin se mitä halutaan. Ihme kapistuksia.

Seuraavaks ois tavoitteena matkustaa junalla kotiseudulle. Ei ole kun tunnin matka Helsingistä, mutta on sekin jotain. Ja meiltä on Helsingin rautatieasemalle bussilla se puol tuntia, joten matkustusta yhteensä puolitoista tuntia, ou jee. Soitin tänään VR:n asiakaspalveluun, että jos haluan ottaa vaunut mukaan oman istumapaikan viereen, niin mihin se pitää varata, kun en tosta verkkopalvelusta sitä tajunnut. Se sanoi, että ne paikat pitää varata puhelimen kautta tai paikan päällä, kun ne on periaatteessa invapaikkoja eli ei voi varata itse netistä. Selvä homma. Parin viikon päästä sit vaan tulta päin!