Kummat ensin? No huonot tietysti.
Oon ihan pulassa. En oikeen tiedä miten päin tässä olisi, kun mä oon vähän niinkun ihastunut tohon Doctor Whon näyttelijään David Tennantiin (oi, skottiaksentti...), enkä tiedä miten selviän, kun se hitto otti ja "kuoli" siinä sarjassa (tai oikeastaan näyttelijä vaihtui, kun se yhdeksäs tohtori eli tää David muuntui kymmenenneks tohtoriks, joka on joku saakelin Matt Smith. Surkee tyyppi sanon mä). Niin, että miten tästä voi selvitä hengissä? Noh, onneks mä en oo enää nuori ja viaton, kuten yläasteikäisenä, kun ihastuin River Phoenixiin ja itkin sitä, että miks se on kuollu. Niin, miettikää sitä, kuolleeseenkin voi ihastua. Tätä nykyä mä olen onneksi järkevä aikuinen ja en sentään liimaile tuosta äijästä kuvia huoneeni...huoneidemme seinille, vaan tyydyn laittamaan sen tietokoneen taustakuvaksi ja huokailen sitä tuijottaessani ja kuolaan samalla, koska syön jäätelöä. Täytyy myöntää, ettei se vastaa ollenkaan mun miestyyppiä eikä se kutkuta mua näyttelijänä vaan ainoastaan Doctor Whona (eli onko tää vielä oudompaa...ihastua johonkin rooliin?).
Ähä, luulitte kuitenkin, että tulin sanomaan, että tää oli nyt (taas) tässä, koska ei mua paljon täällä blogissa näy. Se ei välttämättä olis ollut se huono uutinen....joten olisko se kuitenkin se hyvä?
No ei musta vielä eroon pääse. Täytyyhän mulla joku soppi olla, mihin tuun myöntään näin nolot asiat. (Okei, laitoin mä sen kuvan kännykän taustakuvaksikin).
Hyvä uutinen on se, että mulla on takana mahtava vuorokautinen. Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että tää taitaa olla paras päivä sitten S:n syntymän. Se kuitenkin oli sattuneista syistä omalla tavallaan ainutlaatuinen päivä. Ne seuraavat ei niinkään. Aika ei ole kullannut muistoja, ainakaan vielä. Muistan vaan sen epätoivoisuuden ja unettomuuden, kun tyyppi vaan huusi eikä nukkunut ollenkaan.
Mutta siis, pojat lähti keskenään eilen aamulla miehen kotiseudulle (matkaa joku vajaa 250km) ja mä olen saanut olla koiran kanssa kotona kahdestaan. Siis mitä autuutta! Pistin kämpän heti mullin mallin ja raahasin mm. olohuoneesta norsun painoisen lipaston keittiöön. Siitä suit sait sukkelaan vaan räsymaton päälle kyseinen mööbeli ja sit vedin sen paikoilleen. Helppoa kun mikä. Oon tehnyt myös muita "ratkaisuja", joista mies on varmaan toooosi innoissaan. Voi olla, ettei se jätä mua enää yksin ollenkaan. Mutta oon siis tän vuorokauden aikana tehnyt sellaisia asioita, joita en viimeiseen vuoteen ole kyennyt. Tässä lista: siivonnut ja järjestellyt monta tuntia putkeen (miten voi siivoaminen olla näin hauskaa??), katsonut kokonaisen elokuvan putkeen, juonut siiderin samalla, kun katsoin telkkaria illalla, käynyt saunassa ajan kanssa ja muuta pientä puuhaa kuten paikannut seinistä reikiä jne.
Yksi tällainen päivä per kuukausi tekis kyllä niin hyvää. Tää voittaa kaikki juomiset sun muut hillumiset. Tietysti tähän vois yhdistää jonkun tyttöjen saunaillan, mut ihan sellainen kostea ilta ei kyllä nyt hirveästi kiinnosta. Kävin tuossa miehen isäkuukauden aikana siellä kaverin tyttöjenillassa ja tuomisina oli törkee krapula, kuten arvata saattoi. Totesin vaan, että ei oo ihan sen arvoista. Vähemmänkin voi juoda ja ihan taatusti on yhtä hauskaa, joten sillä reseptillä ensi kerralla. Muutaman mustikkashotin vois jättää juomatta.
No mut nyt imuroimaan (JEEE! Oikeesti.)
p.s Imetys on nyt historiaa
