Nyt se kuulemma vihdoin tulee. Jo oli aikakin. Tässä käy nyt varmaan niin, että kevät jää välistä ja siirrytään suoraan kesään. En tykkäis kyllä ollenkaan. Kevät on paras vuodenaika ja sen jälkeen tulee vasta kesä. Jos kevät on niinkun syntymä, kesä on kukoistus ja syksyllä kaikki taas loppuu (jos niinku verrataan vaikka ihmiseen - vauva, aikuinen, vanhuus), niin mikä se talvi sit on? Kuolema?
Onkohan mulla liikaa aikaa? Tylsät ihmiset puhuu säästä, ja mähän olen toki kaikkea muuta.
Hmm. Mut jatketaan vielä vähän. Jos talvi olis ns. kuolema, niin voisko tätä teoriaa suhteuttaa myös ihmiseen. Eli syksyn tullen ja varsinkin siellä loppusyksystä, kaikki on mänt, kuten myös vanha ihminen kuolee. Talvi on joku välitila ja sit keväällä taas ihminen syntyy uudelleen, kuten myös kasvit sun muut tyypit. Eli, oiskohan tässä ihmisen elämän kiertokulussakin kyse kuitenkin jostain jälleensyntymisestä.
Ehkä mä haen nyt vähän lisää kahvia.
Maistuu hyvältä. Minähän en oikeen usko/ole uskonut mihinkään aikaisemmin, jumaliin sun muihin hömpötyksiin. Ikää tulee lisää ja oman lapsen myötä sitä ajattelee näitä asioita vähän eri tavalla. Että voisko sitä sittenkin olla jotain jatkumoa tässä oudossa systeemissä. Syntymäkin on niin ihmeellinen asia. Miehen buddhalaiset (vessa-)lehdet on tainneet pistää siemenen kytemään mun pieneen päähäni samalla kun oon pöntöllä vääntänyt sitä myyrää ulos. Jotain sisään, jotain ulos, niinhän se menee.
Oli mulla uutisiakin. Yöimetykset on nyt historiaa. Yhden yön S protestoi vähän kovaäänisemmin, mut sen jälkeen kun tyyppi on herännyt yöllä kiekumaan sängynlaidalle, niin on ihan nätisti jäänyt sinne punkkaan uudestaan nukkumaan, kun on käyty laskeen se alas. Viime yönä se heräs vaan kerran neljän aikaan ja nukkui sit puol seiskaan. Me happy. Mies kävi hoiteleen sen, joten mä vetelin hirsiä koko yön. On muuten levännyt olo.
Mulle on ilmennyt yks "ongelma", jonka toivon olevan ongelma enää vähän aikaa. Jos nää nukkumiset meinaan tästä jotenkin tasaantuis. Tää on vähän spooky juttu, en ollu itse kuullut tästä. Miehelle vaan kerroin aamulla mitä mulle oli tapahtunut, niin se osas heti diagnosoida mut. Luulin jo, että oon sekoomassa, mikä sinänsä ei olis kovin outoa.
Se mun ongelma, joka nyt on kaksi kertaa ilmestynyt mulle yön aikana, toisen kerran pari yötä sitten, on nimeltään unihalvaus. Nyt viimeisimpänä kertana, kun heräsin yöllä olin varma, että saan sydärin. Vasen käsi oli ihan tunnoton, sydän hakkas sikana ja se tunnottomuus rupes jotenkin leviämään koko kehoon. Samoin sellainen järkky painontunne, ihan kun joku olis mun päällä tai painais patjaa vasten (nää on niitä hallusinaatioita, jos luitte linkin). Yritin liikuttaa oikeaa kättä, mutta en saanut siihen mitään kontrollia. Samoin yritin sanoa mun miehen nimeä, joka nukkui siinä vieressä, mutta enhän mä saanut mitään suustani ulos. Vähän ajan päästä sain vasempaan jalkaan jotain liikettä ja siitä se muukin keho sit elpyi. Aika friikkiä. Ei yhtään kivaa.
Katoin netistä vähän muiden kokemuksia, mut jätin asian sikseen. Liian karua luettavaa. Sitä alkaa helposti vaan pelkäämään, että tuleekohan se taas ja sit se tulee ainakin. Mies sanoin, että ajattele niin, jos se tulee yöllä, että "siistii, nyt se taas tapahtuu". Ehkä se tiedostaminen onkin tässä se juttu, kun sitä herää niin tajuaa, että tää on taas sitä. Sen verran harvoin vaan tullut, että en vielä yöllä ollessani ole ollut ihan kartalla asian suhteen.
Jotain kivaa vielä loppuun. Koira on tullut takaisin kotiin, joten vetelehtiminen on nyt loppu. Miehen isäkuukauteen on enää tää viikko ja sit se on neljä viikkoa kotona. Jee. Tilasin S:lle netistä synttärilahjaks sellaisen wheely bugin, saa nähdä mitä tykkää. Ehkä se tulee postissa jo tänään. Ei välttämättä pidetä mitään 1 vee synttäreitä, kun ei vaan oikeen inspaa ja toisaalta S:n rokotus on 6.5, joten suurella todennäköisyydellä se on kuitenkin kipeä silloin, jos se saa tosta rokotteesta jotain oireita, kuten monet on tuntuneet saavan.
