Perhe pk-seudulta kera vanhempien, 5/2012 syntyneen pojan ja koiran. Elämä pyörii niiden tavallisten asioiden ympärillä. Joskus ehkä oman navankin, mutta toivottavasti harvemmin. Oikeaa asiaa - sitähän ei ole koskaan, mutta päänsisäistä painetta on pakko purkaa jonnekin, koska oikeassa elämässä ketään ei nyt voi kiinnostaa loputtomasti mitä se meidän kullannuppu tänään on tehnyt. Ei meinaan kiinnostais muakaan.
Lapsen kun saa, niin täytyyhän siitä tehdä joulukortteja, joita sit lähettää sukulaisille ja tuttaville, vaikka ikinä ennen ei olis kortteja lähettänytkään? Okei, oon mä joka joulu laittanut, mutta en ehkä tässä määrin. Otin perjantaina joulukorttikuvia (tai yritin) ja sainkin yhden otoksen, jonka kelpuutin (tilasinkin jo kortit, vau miten nopeeta toimintaa!). Mutta tää on pakko laittaa tänne, kun tää on musta ehkä just sitä lajia, että vanhemmat huokailee mielessään, että "onpa se söpö" ja muut ajattelee, että "ei hitto mikä jouluporsas". Ei tuo kuvakulma oikeen tehnyt oikeutta meidän poitsulle, joten piti vaihtaa asentoa. Lopullisessa kortissa ei siis istu jouluporsas vaan ihan oikea tonttu (vai onko mussa joku vikana, kun en näe omaa lapseani söpönä tässä, vaan ihan hyvässä mielessä vaan huvittavana?...okei, on, ei tarvii vastata).
Viime viikolla oli jäppisen puolivuotispäivä ja sen kunniaksi neuvola samana päivänä. Siellä ei ollut mitään ihmeempää, kasvoi omalla käyrällään normaalisti ja oli muutenkin valioyksilö (painoa 7,7 kg ja pituutta 69,3 cm). Ainakin äitin mielestä. Rajapyykin kunniaksi on aloitettu pitämään myös vähän unikoulua ja oon antanut enemmän kiinteitä. Terkkarikin sanoi, että niin paljon saa antaa, kun vaan syö. Vähän nuo käyrät on vielä painon suhteen alakantissa, mutta ei mitenkään paljon. Tyypillä on vaan niin kova meno päällä, että ei ihme että se kuluttaa. Ryömien liikutaan jo varsin ketterästi, kun sille päälle satutaan ja muutenkin ollaan koko ajan menossa ja tapitetaan ympäristöä. Epäilen vahvasti ettei konttaamiseenkaan kovin kauaa mene, sen verran ahkerasti tuo taka- ja etupuoli nousee. Tänään yllätin sen jo kerran melkein konttausasennosta. Ei sillä raukalla taida olla ihan vielä voimia pitää itseään ylhäällä, mutta ehkä kohta.
Isänpäivänä ei tehty mitään erikoista. Isukki sai itsetehdyn kortin, jossa oli S jalanjälki ja aamaiseksi täytettyjä croissanteja, kahvia jne. Plus se sai nukkua aamunsa rauhassa, kunnes mentiin S kanssa herättään se. Iltapäivällä miehen vanhemmat tuli vielä kylään ja siinä mussutettiin taas pullaa sun muuta. En jaksanut leipoa mitään, mutta anoppi toi taas vaikka mitä, joten ei ollut pelkoa tarjottavan puutteesta.
Tän hetken top-juttuja on
- Koiran vinkuva pallo (ainoa, joka saa S:n räkättään kunnolla, kun sille päälle sattuu. Eli: osta lapselles lelut eläinkaupasta)
- Kaikki rämisevät ja meteliä pitävät esineet
- Vatsallaan hengailu (jo hoitopöydällä olo hetken on yhtä tuskaa, koska on IHAN pakko päästä mahalleen. Pukeminen aivan ylitsepääsemätöntä tuskaa. Siihen käärmeeseen, jota myös jalaksi kutsutaan, on yllätävän vaikea osua housuja laittaessa)
- Parvekkeella päivätirsojen vetäminen
- Johdot. Tällä hetkellä S:llä on oma hiiri, jota se saa räpeltää. Tie on kuitenkin löydetty myös pistorasioiden luo, joissa johdot on kiinni. Ei lupaa hyvää.
Edit// Tässä yksi esimerkki top-jutuista. Kyllä se on ilo pienikin ilo.
Täällä harjoitellaan ryömimistä oikeen urakalla. Pari metriä tuo tappi jo eilen eteni ja käsiä läiskytellään lattiaan oikeen urakalla. Kovalla parketilla etenee kaikista parhaiten. Vielä kun sais kädet ja jalat toimimaan yhteispelillä, niin meno ois varmaan aika kova. Ei mene varmaan kauaa siihenkään.
Meillä tehtiin viime yönä uniennätys. Tyyppi meni nukkumaan puol kymmenen jälkeen ja mä (!) heräsin vasta viideltä antamaan sille ensimmäisen kerran sapuskaa. Mies oli kuulemma käynyt laittamassa jossain vaiheessa sille tutin suuhun yöllä, mutta siihen se oli hiljentynyt. Voisin sanoa, että mulla on tänään aika levännyt olo....
Nooh, kunnon suomalaisen asenteen omaavana voisin todeta, että joo, tiedän ettei tämä kauaa kestä, mutta tuo yksikin yö antoi toivoa. Ehkä se nyt vetäs unta palloon oikeen urakalla, niin jaksaa sit jatkaa harjoituksia taas tänään.
Erehdyin just mainitsemaan, että S ei ole saanut allergisia reaktioita mistään ruoka-aineista, mutta pari päivää sillä on nyt ollut toinen poski punainen ja karhea. Onhan se mahdollista, että se on tullut esim. hankauksesta, kun se tykkää välillä nukkua mahalleen, mutta jotenkin tuli heti sellainen pelko, että voi vitsi jos se onkin jollenkin allerginen. En oo mitään uutta lisännyt nyt ruokavalioon, paitsi omenan. Sen nyt jätin sit pois. Tänään poski on jo parempi, täytyy omenaa tarjota toisella kerralla uudestaan, kun tuo on kokonaan parantunut ja katsoa uusiiko.
Alla videota harjoituksista. Ylpeä äiti lässyttää taustalla ;)